Emmi & Leonor

Jotta saisitte vähän ideaa keitä tämän blogin takana piileskelee niin pidetään pieni esittelykierros ennen kuin siirrytään itse asiaan.

Emmi 32v.

Minun käsityöhistoriani on ollut vaihteleva käsityömuodoiltaan, mutta myös vuosien varrella innokkuus on ollut vaihtelevaa. Aloitin käsityömatkani mummon ompelukoneen ääreltä alle kouluikäisenä. Sieltä hyppäsin kutimien ääreen, sillä äitini on koko elämäni kutonut (eli joillain murteilla neulonut) sukkia läpi elämäni, joten aina uteliaana sieluna halusin oppia tämänkin taidon. Ensimmäiset sukat sain muistaakseni valmiiksi ennen kuin niitä alettiin koulun käsityötunnilla harjoittelemaankaan. Kultaisella 90-luvulla olivat (ainakin kotikylässäni) in antennipipot, joita äitini virkkasi koko kaveripiirilleni, ja näin myös virkkaaminen päätyi repertuaariini.

Leonorin tavoin inhosin koulukäsitöitä, tosin siitä syystä, että siellä oli mielestäni aivan liian helppoa eli tylsää. Ja niinpä pidin pitkiäkin taukoja käsitöissä vuosien varrella. Lukiossa tein muutaman parin sukkia kavereille taitoja ylläpitääkseni. Nykyinen hurahdus tapahtui reilu viisi vuotta sitten eikä esitä laantumisen merkkejä, enkä ainakaan vielä kehtaa esitellä teille lankavarastojani joita yritän ikuisesti pienentää, huonolla menestyksellä. Erityisesti puikoilta tippuu villasukkia, mutta joskus harvoin myös muita tuotoksia pipoista lapasiin ja muutama peittoprojektikin on tullut tehtyä.

Minun elämääni sulostuttaa ja neulomuksia karvastuttaa kohta kymmenvuotias Loru-mopsi.

Leonor, 32 v.

Virkkasin ensimmäisen amigurumin vuonna 2012. Näin sattumalta kirjakaupassa amigurumi-kirjan ja sen kannessa mitä söpömpiä hahmoja! Ostin kirjan ja olin innoissani siitä, että pääsen harjoittelemaan amigurumien virkkaamista. Se ei ollut helppoa… Koulussa vihasin käsitöitä, eikä mikään oppi ollut jäänyt mieleen. Tajusin, etten ymmärrä kirjan ohjeista mitään. Lopulta otin avuksi Youtuben ja sen avulla homma alkoi sujumaan. Sain kuin sainkin virkattua ensimmäisen amigurumini.


Vuosien varrella on ollut hienoa seurata omaa kehitystä. Nykyään suurin osa tekemistäni amigurumeista on minun itse suunnittelemiani, tai no tekemiäni, minä en suunnittele vaan otan virkkuukoukun ja lankaa ja alan tekemään :)


Amigurumien lisäksi olen suuri Japani-fani! Innostun kaikesta söpöstä ja erityisesti yksisarvisista ja Hello Kittystä, niin kuin kuka tahansa kolmekymppinen nainen :D
Lankojen keskellä minun lisäkseni asustaa avopuoliso ja kissa Totoro.


Toivottavasti viihdytte meidän blogin parissa!
Voitte seurata meitä myös Instagramissa @amigurumitsukkasillaan